Tyttöystävän kanssa ulkona syömässä

Halusin viedä tyttöystäväni ulos syömään sen kunniaksi että työsuhteeni vakinaistettiin. Se tuntuu mukavalta mutta ei se ehkä kovin suurten juhlien aihe ole. Vaikka tyttöystäväni on tarjoilijana ruokaravintolassa, jossa me itse asiassa tutustuimmekin kun minä olin siellä lyhyen pätkän tuuraajana, tykkää hän käydä myös ulkona syömässä. Osahan ei sitten jaksa vapaalla lähteä työpaikkaa vastaavaan ympäristöön vaan syö mieluummin kotona.

Pyysin tyttöystävääni valitsemaan mieluisen ruokapaikan vapaapäivälleni, voisimme mennä syömään sitten kun hän pääsee iltapäivällä töistä. Hän oli ilahtunut ajatuksesta, minustakin on aina mukavaa käydä ulkona syömässä, ei tarvitse kotona miettiä mitähän tänään söisi ja lähteä kauppaan, tehdä ruokaa ja sitten vielä tiskata. Vielä kivempaa on syödä ulkona hyvässä seurassa ja ehkä jonkin hyvän jutun kunniaksi.

Tyttöystäväni valitsi sitten yhden hyvä pihvipaikan, olen käynyt siellä muutaman kerran, pari kertaa hänenkin kanssaan. Hyvä valinta, yksi minun nykyisiä suosikkiravintoloitani. Menin odottelemaan häntä työpaikan lähettyville ja sitten mentiin yhtä matkaa.

Koeaika loppui, vakituinen työ alkoi

Niin se pomo tänään ilmoitti että työsopimukseni vakinaistetaan. Koeaikaa olisi ollut vielä jäljellä enkä osannut odottaa yhtään tällaista uutista. Olin aika toiveikas tietysti, sillä työ on sujunut todella hyvin. En ole tehnyt virheitä, myöhästellyt ja olen aina siivonnut omat jälkeni. Asiakkaat ovat ottaneet minut hyvin vastaan ja olen tuonut jonkun uuden vakioasiakkaankin mukanani sillä olenhan ehtinyt jo vuosia toimia baarimikkona ja tarjoilijana. Osa tuttavistani on sitten ryhtynyt käymään täällä minun nykyisessä työpaikassani kuultuaan että olen vähän kuin asettunut tänne.

Tulen myös erinomaisesti toimeen muiden työntekijöiden kanssa ja olen valmis sitoutumaan työpaikkaan, se ei ole aina itsestään selvää tällä alalla, ihmiset ovat vaihtelunhaluisia, levottomia ja etsivät paikkaansa. Työ on myös usein raskaampaa kuin alalle tullessa on kuviteltu, kaikki eivät sitten jaksakaan valvoa ja kantaa juomia yöt pitkät. Tai ole valmis luopumaan sitä että pääsisi itsekin juhlimaan viikonloppuisin eikä vain katsomaan muiden juhlimista töitä tehdessä.

Baarimikko vapaalla

Tänään on sitten baarimikko täysin vapaalla, kun ei töitä ole illaksi ja tyttöystäväkin on pois kaupungista pari päivää. Eli mitäpä sitä tässä sitten tekisi. Edes muista koska viimeksi ollut tällainen tilaisuus saada sitä joka puolella nykyään toitotettavaa omaa aikaa. Eivätpä pirut vain kerro mihin sitä aikaa sitten tulisi käyttää! Nojoo, eihän tässä nyt sentään vapaapäivän ohjelmasta oteta stressiä, frendejä tulee niin harvoin nähtyä, että eiköhän tästä joku biljardi ilta tai muu vastaava kehitellä hetkessä. Ja jos ei niin mitäpä siitä?

Nyt lähden seuraavaksi aamukahville ja luen lehden ihan rauhassa alusta loppuun. Yleensä ne lojuvat tuossa eteisen lattialla avaamattomina, kun ei aikaa vain yksinkertaisesti ole. Sitten voisi ehkä pelata netissä hetken aikaa ja laittaa viestiä frendeille jos sitä saisi jotain järjestettyä. Tästä tähän.

Mukava baarimikon toimi

Baarimikon työ pubissa on kyllä toimenkuva, joka sopii minulle kuin nakutettu. Olen iltaihminen, sosiaalinen ja haluan tehdä työtä jossa olen ihmisten kanssa tekemisissä. Silloin kun olen ollut muun alan töissä, ovat aamut olleet aina vaikeita. Herääminen mielestäni kukonlaulun aikaan on vain kurjaa, heräilen vasta siinä lounaan tienoolla kun olisi pitänyt saada tehtyä töitä jo monta tuntia ja minä istun silmät ristissä tuijottamassa ruutua ja puhelinta. Myyntityö puhelimessa on jotain ihan muuta kuin baarimikon työ siinä tiskin takana.

Tietysti olen ehtinyt kokeilla yhtä ja toista, ennen kuin varmistuin siitä mitä haluan oikeasti tehdä. Ja millainen työpaikka olisi kaikkein mieluisin. Nyt kun tyttöystävänikin on ravintola-alalta, elämä on aika sujuvaa. Hän ymmärtää alan vaatimukset ja sen, että töissä ollaan useimmiten juuri silloin kun muut ovat vapaalla ja juhlimassa. Baarityöntekijän kanssa seurustelu voi muiden alojen ihmisille olla vähän järkytys aluksi. 

Säännöllinen elämä ja tulot, aika mukavaa vaihtelua

Ihan hauskaa elää näinkin välillä, tiedän paljon tulen saamaan palkkaa ja minä päivänä. Tiedän milloin olen töissä ja milloin vapaalla. En voi näköjään lakata ihastelemasta vuosien epämääräisemmän elämän jälkeen kuinka hienoa tämä on. Toivottavasti pysyn järjissäni enkä kyllästy tähän ikinä!
 
Minähän voisin vaikka ryhtyä miettimään asunnon ostamista, oman kodin ostamista. Sellaisen, jossa voisin asua yhdessä tyttöystäväni kanssa. Vanhempani vähän vihjailivatkin että asuntoon säästäminen voisi olla fiksu idea tässä vaiheessa elämää, ehkä, pistän vakavasti harkintaan ja pistän ainakin jokaisesta palkasta edes vähän rahaa säästöön tulevan varalle.
 
Suunnitelmissa on myös yhteinen loma ensikesälle tuon ihanan naisen kanssa. Eihän minulle montaa päivää lomaa ehdi kertyä kun ole ollut niin vähän aikaa vasta töissä, mutta pitkä viikonloppu jossain päin Eurooppaa voisi olla ihan hauska vaihtoehto.
 

Elämässä kaikki hyvin

Vaikka elämä on nyt tasaista ja turvallisenoloista, olen onnellinen ja tyytyväinen. Näin pitääkin olla, en usko että lopulta olen mikään suuri seikkailijatyyppi. En ole koskaan esimerkiksi ollut mikään kauhea naisten naurattaja, olen aina jotenkin ollut enemmän seurustelevaa tyyppiä vaikka olihan noissa villeissä ja vapaissa poikamiesajoissa tietysti omat hyvät puolensa. Nyt voikin sitten hyvillä mielin yrittää vakiintua kun on nähty se toinenkin puoli nuoren miehen elämästä. Ainahan ihmissuhteessa on sekin mahdollisuus ettei se omista haluista tai yrityksestä huolimatta lähde vain toimimaan mutta se riski täytyy ottaa. Toistaiseksi kaikki on paremmin kuin hyvin.
 
Työpaikalla on kaikki sujunut myös loistavasti. Olen kotiutunut paikkaan hyvin, asiakaskunta on erittäin mukavaa ja leppoisaa. Töissä minulla on joka päivä olo että haluan tehdä parhaani ja menestyä täällä. Toinen baarimikkokin aloitti ja tulemme hyvin toimeen vaikka emme jatkuvasti olekaan yhtä aikaa töissä. Vanha baarimikko jäi nyt eläkkeelle ja saimme osallistua hänen läksiäisiinsä, hän kyllä käy harva se päivä kahvilla pubissa nyt asiakkaana. Jännä tyyppi, ei itse käytä lainkaan alkoholia vaikka tarjoili sitä muille lähes kaksikymmentä vuotta. Nyt hän sitten nauttii työnantajan lupaamista ilmaisista kahveista päivittäin ja juttelee tuttujen asiakkaiden kanssa.
 

Tyytyväisenä seurusteluun

Olenpas minä nyt niin vakiintunut muutaman huolettoman vuoden jälkeen, on vakituinen työpaikka ja ihan oikea tyttöystäväkin. Vanhempani ovat varmasti ylpeitä minusta! Tai ovathan he, ainakin sanojensa mukaan. Vähän hassua.
 
Vielä jokin aika sitten nautin siitä että elämäni oli huoletonta poikamiehen elämää. Töitä ja hauskanpitoa, ei huolta huomisesta. Sitten yritin tosiaan vaihtaa alaa mutta se ei todellakaan ollut minun juttuni, herätä aamulla, vetää puku päälle ja ryhtyä myymään ihmisille asioita. Palasin ravintola-alalle ja oli ihan kivaa viettää hetki keikkatyöläisenä. Mutta kai sitä ikää on alkanut sitten sen verran tulla että elämä alkoi käymään raskaaksi kun ei tiennyt yhtään mitä edes seuraavalla viikolla elämässä tulisi tapahtumaan. Tyttöystävä toki löytyi niistä keikkatöistä etsimättä ja vähän kuin vahingossa. Eipä sillä, se ei harmita yhtään. Työtä sai etsiä vähän päämäärätietoisemmin mutta yllättävän nopeasti ja kivuttomasti se lopulta löytyi. Etukäteenhän ei voi tietää kuinka pitkällinen urakka työnhausta voi lopulta kehittyä. Tokihan minä olen vielä koeajalla mutta enpä usko että tässä mitään ongelmaa tulee. Olen ahkera, tunnollinen ja sosiaalinen.
 

Kavereiden kanssa juhlimassa uutta työtä

Nyt on syytä juhlaan! Pöytävaraus hyvään meksikolaiseen ravintolaan ja bileet pystyyn. Me juhlimme kyllä useammin syömällä kuin pelkästään juomalla. Tai tuntuu että kaveripiirisissä juhlitaan hyvin usein varaamalla se pöytä, syömällä itsemme kipeiksi ja vasta sitten nauttimalla viiniä ja drinkkejä. Ei kaikkien ravintolatyöläisten arki tai juhlakaan pelkän alkoholin ympärillä pyöri kuten usein tunnutaan kuvittelevan. Tyttöystävänikin on nyt tulossa ensimmäistä kertaa näin isolla mittakaavalla järjestettyihin illanviettoihin kanssani. Osan kavereistani hän on luonnollisesta jo tavannutkin. Odotan innolla hyvää ruokaa ja iloisia juhlia hyvässä ruokapaikassa. Toivottavasti muut asiakkaat eivät häiriinny yleensä kovin meluisasta seurueestamme.
 
Tyttöystäväni ensivierailu vanhempieni luokse meni oikein hyvin, kaikki pitivät toisistaan ja juttu luisti. Äitini oli tietysti kokkaillut vaikka mitä hyvää ja tyttöystäväni ihmetteli heidän keittiötään. Ei ole kuulemma nähnyt vastaavaa kuin sisustuslehdissä. Keittiöönhän vanhempani ovatkin panostaneet, samoin ruokailusaliin mutta muu osa talosta on vähän jäänyt niiden varjoon. Vanhempani pyörittävät yritystä ja usein siihen hommaan vaaditaan asiakkaiden kestitytystä, koska heidän liiketoimintansa pyörii keittiötarvikkeiden ympärillä, on oman keittiön oltava jokseenkin myyvä. Tyttöystäväni ymmärsi asian kun isäni selitti niin innoissaan. Eli paljon on sosiaalista elämää ollut ja tulossa lähipäivinä, sopii minulle hyvin.
 

Rauhaa maailmaan

Tänään olenkin pitänyt oikein kunnollisen lepopäivän. Rauhoittunut vain. On todella rentouttavaa kun ei tarvi aina olla menossa tai töissä tai edes jutella kavereiden kanssa, vaan voi olla vaan itsekseen. Eihän tällaistakaan jatkuvasti jaksaisi ja itsekin olen oikein sosiaalinen persoona, mutta onhan niitä akkuja ladattava ettei sitten tympiinny. Lähipäivinä olisi kaiken lisäksi luvassa pienet juhlat kavereiden kanssa, joten ajattelin että tällainen rauhallinen päivä tulee tarpeeseen.

Nyt voisi pitkästä aikaa vaan katsella telkkaria ja maata sohvalla olutta maistellen. Todella harvoin tulee itse asiassa tv:tä katsottua nykyään, vaan yleensä kaikki sarjat ja leffat tulee katseltua läppäriltä. Mutta tällaiseen päivään telkkari toimii viihteenä tosi hyvin, ei tarvi vaivautua edes miettimään, mitä sitä oikein katsoisi, kunhan surffaa vaan kanavalta kanavalle ja pysähtyy jos jotain mielekiintoista juttua osuu silmiin. Että sellaista täällä tänään.

Uuden talon tavoille oppimassa

Aina ihan uudessa paikassa on vähän opeteltavaa, vaikka työ olisi tuttua itsessään niin hinnat vaihtelevat eri paikoissa, samoin baarin järjestys eli täytyy ensin tutustua siihen mitä mistäkin löytyy ja mitä valikoimista löytyy ennen kuin homma pelaa toden teolla. Olen nyt aloittanut sitten työt uudessa työpaikassani, pahempikin voisi aloitustilanne olla. Paikan perusasiat ovatkin jo selvillä kun kävin työhaastattelun yhteydessä yhden illan töissä omistajan kanssa, jotta hän näkee kuinka minulta työ sujuu. Olen innoissani ja hyvin motivoitunut, luultavasti ensimmäiset työvuorot vilahtavat vauhdilla ohi, kuten niin usein uudessa paikassa uutuudenviehätyksen ansiosta tuntuu ainakin minulle käyvän.
 
Toinen uusi työntekijä aloittaa sitten ensiviikolla ja toinen omistajan kanssa työskennellyt vanha baarimikko lopettaa sitten seuraavalla viikolla. Aika hyvin on homma saatu järjestettyä limittäin että yksi muutos yhdellä viikolla. En ole vielä tavannut uutta työtoveriani, vanha baarimikko on mukava mutta kärsii pahoista selkävaivoista ja on jäämässä jo eläkkeelle. Eiköhän tämä homma sitten pääse pikkuhiljaa asettumaan uomiinsa.